Ciabatta-bröd (betyder toffel på italienska)
12st, 35 min + ca 13 h jäsning
25 g jäst
6 dl kallt vatten
2 1/2 msk strösocker
2 msk olivolja
340 g (ca 5 dl) durumvetemjöl
+lite till utbakning
620 g (ca 10dl) vetemjöl special
1msk salt
1. lös jästen i vattnet. Tillsätt sockret, oljan och mjölet o arbeta degen 12 min i maskin.
2. Tillsätt saltet och arbeta degen i ytterligare 3-5 min
3. Plasta in degbunken och låt degen jäsa till nästa dag
4. Sätt ugnen på högsta värme. Mjöla bakbordet med durumvetemjöl. Själp upp degen på bakbordet, strö på mjöl och platta ut degen till en rektangel, ca 35 x 45 cm2. Skär ut 12 bröd och fördela på plåtarna, låt bröden vila tills ugnen blivit varm
5. a (varmluftsugn)
Sätt i båda plåtarna. Spreja vatten uppe och nere i ugnen med blomspruta (går även att pensla bröden med vatten). Stäng snabbt ungsluckan och sänk temperaturen till 175*. Efter 25-30 min är bröden färdiga.
5. b (vanlig ugn)
Sätt i plåten i mitten av ugnen, och spruta in vatten, alternativt pensla bröden med vatten. Stäng snabbt ungsluckan och sänk temperaturen till 200*. Bröden är färdiga efter 25-30 min. Värm upp ugnen igen till full värme och gör likadant med den andra plåten.
6. Låt bröden svalna på galler utan bakduk.
Bröden går bra att frysa.
Bröden blir ganska luftiga, men en knaprig skorpa på ytan, (inte alls så där sega och kompakta som de annars brukar bli när ja bakar...) De är väldigt lätta att laga och går snabbt (man skall inte skrämmas av den långa jäsningstiden, blanda degen lördag kväll och så bakar du ut dem på söndag morgon, går hur bra som helst!)
Kommentarer (5)
Äidin rakkaus ja lämmin syli puuttuvat. Samoin puuttuu äidin ohjaava käsi elämän vaikeina vuosina.
Uskoisin, että lapselle on kerrottava totuus, joka kumminkin tulee jossain vaiheessa todeksi ja saattaa silloin olla vaikeasti selvitettävä tosiasia.
Aikuisiässä biologisen äidin kohtaaminen ei tuo takaisin oman äidin puutetta lapsuudessa.
Kunnioitus ja hyväksyntä toimivat, mutta sana äiti on vaikea saada suusta ulos.
Elämää voi kelata takaperin, mennyttä ei takaisin saa, elämä jatkuu kuitenkin rikkaampana kun puuttuneet palaset ovat paikoillaan.
Näin itsenäisyyspäivänä nämä asiat koskettavat, koska sota vei vanhempani erilleen kuten monilta muiltakin perheiltä. Kuitenkaan ei elämäni ollut orvon lapsen elämää.
Minulta biologinen äiti oli kadoksissa 18 vuotta, mutta elin lapsuuteni monen ymmärtävän vanhemman ohjauksessa.
Onnekseni omistin isän, joka oli samalla paras ystäväni kaikissa elämän vaiheissa.
Henkilökohtaisesti voin olla eri mieltä sillä uskon että Jumala on luonut meitä kaikkia erilaisiksi. Tämän takia Jumala myös kohtelee meitä henkilökohtaisesti ja tämän takia kaikki kokemuksemme ovat henkilökohtaisia. Esim. minun tapauksessani minulla ei ole ollut vaikeuksia sanoa kasvattiäitiäni äidiksi sillä hän on edelleen sydämessäni äitini.
Elämää EI voi kelata taaksepäin eikä mennyttä voi muutta mutta Jumalan avulla voidaan vaikuttaa tulevaisuuteen. Sain lapsuudessani tietää \"tarinani\" enkä oikein ymmärtänyt sitä silloin, ehkä tämäkin oli Jumalan armoa.
Nyt kun olen itse saanut elämäni kuntoon olen mielenkiinnolla tutkinut mistä minä tulen ja haluan perehtyä sukuuni ja ehkä luoda suhdetta heihin. En voi tässä ja nyt sanoa mitä tulee tapahtumaan mutta tiedän että kaikki on Jumalan käsissä.
Siunausta!
Skriv en kommentar